Lypsylehmävasikoita

Kesti aika kauan ennen kun sain tämän postauksen julkaistua, koska nettiyhteyksien kanssa on ollut ongelmia. 

Kävin siis kuvaamassa lypsylehmävasikoitamme, Lummetta, Lumia ja Miinaa. Vasikat on niin tottuneita ihmisiin, että tulee aina luokse ihmisen nähtyään. Kouluaamuisinkin kun poljen kohti bussipysäkkiä, nämä likat alkaa juosta aidan viertä perässäni. 

Tälläkin kertaa vasikat oli ensin ihan laitumen toisessa päässä, mutta tuli juosten tien viereen kun huomasi minut. Lumme on näistä rohkein ja se tulikin heti nuuhkimaan kameraa sillä aikaa kun muut oli kauempana ihmettelemässä. Kävelin hieman kauemmas tietä pitkin jotta saisin otettua kuvia eri kulmista, mutta vasikat lähti heti juoksemaan perässä ja sitten oli kyllä aivan villiintyneinä. Ja vaikka olen aina luullut Miinan olevan rauhallisin ja ujoin, se ei meinannut rauhoittua millään, kun se vaan jatkoi riehumista ja koitti saada muitakin mukaan. 

Ilohyppyjä ja juoksemista kuului siis vasikoitten iltaohjelmaan. 

Miina riehuu

Lumme nuuhkii kameraa

Lumi,Lumme ja Miina

Kuvasin myös Roosan pupua, Peteä, kun se oli valjaissa pihalla. Mielestäni puput on kaikista vaikeimpia kuvattavia kun ne ei osaa olla paikallaan hetkeäkään. Vaikka Pete onkin pupuistamme rauhallisin, sain siitä vain tämän yhden onnistuneen kuvan kun se pieneksi hetkeksi istahti kukkien eteen.

Roosan pupu Pete

Tässä myös jonkinmoinen "loppukevennys". Kuvassa on siis Roosa ratsastamassa Sikellä ilman satulaa. Vaikka kuva näyttääkin aika hölmöltä, se on silti suosikkikuvani kaikista sen iltaisista ratsastuskuvista, johtuen ehkä hevosen (ja ratsastajakin) erikoisesta ilmeestä. 

Roosa ja Sikke

Hauskaa alkavaa viikkoa lukijoille! :)