Lypsylehmävasikoita

Kesti aika kauan ennen kun sain tämän postauksen julkaistua, koska nettiyhteyksien kanssa on ollut ongelmia. 

Kävin siis kuvaamassa lypsylehmävasikoitamme, Lummetta, Lumia ja Miinaa. Vasikat on niin tottuneita ihmisiin, että tulee aina luokse ihmisen nähtyään. Kouluaamuisinkin kun poljen kohti bussipysäkkiä, nämä likat alkaa juosta aidan viertä perässäni. 

Tälläkin kertaa vasikat oli ensin ihan laitumen toisessa päässä, mutta tuli juosten tien viereen kun huomasi minut. Lumme on näistä rohkein ja se tulikin heti nuuhkimaan kameraa sillä aikaa kun muut oli kauempana ihmettelemässä. Kävelin hieman kauemmas tietä pitkin jotta saisin otettua kuvia eri kulmista, mutta vasikat lähti heti juoksemaan perässä ja sitten oli kyllä aivan villiintyneinä. Ja vaikka olen aina luullut Miinan olevan rauhallisin ja ujoin, se ei meinannut rauhoittua millään, kun se vaan jatkoi riehumista ja koitti saada muitakin mukaan. 

Ilohyppyjä ja juoksemista kuului siis vasikoitten iltaohjelmaan. 

Miina riehuu

Lumme nuuhkii kameraa

Lumi,Lumme ja Miina

Kuvasin myös Roosan pupua, Peteä, kun se oli valjaissa pihalla. Mielestäni puput on kaikista vaikeimpia kuvattavia kun ne ei osaa olla paikallaan hetkeäkään. Vaikka Pete onkin pupuistamme rauhallisin, sain siitä vain tämän yhden onnistuneen kuvan kun se pieneksi hetkeksi istahti kukkien eteen.

Roosan pupu Pete

Tässä myös jonkinmoinen "loppukevennys". Kuvassa on siis Roosa ratsastamassa Sikellä ilman satulaa. Vaikka kuva näyttääkin aika hölmöltä, se on silti suosikkikuvani kaikista sen iltaisista ratsastuskuvista, johtuen ehkä hevosen (ja ratsastajakin) erikoisesta ilmeestä. 

Roosa ja Sikke

Hauskaa alkavaa viikkoa lukijoille! :)

Pässikaverukset

Nyt on siis kesäloma vietetty ja ensimmäisestä kouluviikosta 8. luokalla selvitty (ensimmäinen viikko oli kyllä vaan 4 päivän pituinen). Loma meni ihan silmien edestä, ja jälleen kerran moni asia jäi kyllä tekemättä... Onneksi kuitenkin kerkesin kuvaamaan paljon sekä itselleni että muiden käyttöön ja myös osallistumaan neljään eri valokuvauskilpailuun. 

Myös viileä sää ei haitannut koska mielestäni on mukvamapaa olla hieman viileässä säässä kuin helteessä ja sadettakin on hauska katsella kunhan ei sada joka päivä kun silloin ei taas voi kuvata. 

Vilho ja Otto lakkasivat pökkimisen hetkeksi ja nojailivat toisiinsa auringon laskiessa.

Kommentoi alas miten sinun kesäsi meni :) 

Ähtärin eläinpuistossa jälleen

Kävin äitin, Sabinan ja Roosan kanssa Ähtärin eläinpuistossa. Tällä kertaa siellä oli myös pörröinen pikkupanda. 

Tämä vikkelä pikkupanda oli vielä yksin, mutta sille on myöhemmin tulossa kaveri. 

Täpläkauriilla oli vasa, kuten monilla muillakin eläimillä. 

Viime kerralla kerkesin nähdä vain yhden suden jonka takia en saanut yhtään onnistunutta kuvaa. Tällä kertaa susia oli viisi, joten naamakuvan ottaminen oli helppoa. 

Karhu keskeytti syömisensä ja nuuhki ihmisten hajua.

Ahma kuljettaa lihanpalaa suussaan 

Porot vaihtaa kuulumisia

Villisian porsaat oli alkukesästä vielä ihan pikkuisia ja raidallisia, nyt ne oli kasvanut tosi paljon ja raidatkin oli poissa.

Tupsukorvainen alpakka 

Myös ilveksen kuvaaminen oli haastavaa, sillä se kipitti ympäriinsä koko ajan ja aitauksessa oli kaksinkertaiset verkot.

Myös hirvien vasat oli paljon isompia kuin viime kerralla. 

"Rakennekuva" sudesta

Edellisessä Ähtärin Eläinpuisto- postauksessa oli paljon enemmän kuvia, tällä kertaa koitin laittaa vähän erilaisia ettei jutut ala toistamaan toisiaan :)

Mitkä eläimistä olivat suosikkejasi? Mukaan lukien edellinen Ähtärin eläinpuisto- postaus. 

Ahvenanmaalla

Olin Roosa-siskon, äitin ja tädin kanssa Ahvenanmaalla, tarkemmin sanottuna Maarianhaminassa, 28.-30.7. Olin siellä ensimmäistä kertaa. Postauksesta tulee aika pitkä koska otin n. 600 kuvaa ja videota koko reissulta, ja niistä oli aika vaikeaa valita parhaimmat :) 

Meillä oli aikainen herätys, koska lähdettiin Tamperetta kohti jo klo 04:15. Veljeni kyyditsi meidät sinne, ja hyppäsimme junaan joka vei meidät Turkuun. 

Menimme Viking Amorellalla jolla matka kesti tarkalleen 5h 25min.

Menimme tosi läheltä pikkusaaria

Maarianhaminan kadut oli hiljaisia päivälläkin

Meillä oli vuokrattuna oma pieni punainen mökki Övernäsgårdenista, jossa Jussi-koira oli meitä vastassa.

Jos kaupungilla olisi tullut tylsää, onneksi majoituspaikassa oli kaikkea tekemistä: mm. frisbeegolf, lentopallokenttä, uimaranta, kiikkulauta, hulavanteita, jalkapalloja ja yhteisissä oleskelutiloissa oli telkkari sekä lautapelejä. Olimme kuitenkin matkalla vain kaksi yötä, joten tekemistä ja kiertelemistä riitti.
Halutessaan pystyi myös vuokraamaan polkupyöriä, joilla olisi kätevästi päässyt maaseudulle. Myös lautoilla pääsisi helposti eri saarille, mutta me pysyttiin vaan Maarianhaminassa.

Vasemmalla ravintola ja oikealla rakennus jossa puhallettin lasituotteita myytäväksi

Pieniä sorsanpoikasia

Vietimme paljon aikaa myös Lilla Holmen - lintusaarella, jossa oli paljon riikinkukkoja, erilaisia kanoja, pupuja sekä rakennus jossa oli tosi paljon pikkulintuja, papukaijoja ja muutama kilpikonna. Riikinkukot ja kanat oli keskenään vapaana pihassa tallustelemassa, mutta niilläkin oli kyllä oma rakennus jossa oli niille ruokaa. Muut eläimet oli häkeissä. Jos olet joskus menossa tuonne, muista ettei koiria saa kuitenkaan ottaa mukaan saarelle.

Pääsi aika lähelle eläimiä, mutta ne kuitenkin pelkäsi jonkin verran ihmisiä.

"Pussihousukanoja" 

Riikinkukko istuskelee rannalla

Roosan nimeämä Esko-kana, meidän suosikkimme♥

Eskoa ei yhtään haitannut poikamainen nimensä :D 

Riikinkukot meinasi lähteä perässämme pois saarelta

Maarianhaminan kadulla oli maalattu mies. Aina kun heitti rahaa sen koriin, mies puhalteli pillillä ääntä, kumarti, kätteli ja antoi ylävitosen. Joiltakin myös löi lippiksen silmille tms. Seisoi siinä koko päivän, välillä vaan hieman verrytteli.

Ahvenanmaan pannukakkuja. Niiden täytteenä oli puuroriisiä. Oli kyllä todella hyvää! Jos joskus menet Ahvenanmalle niin suosittelen maistamaan näitä.

S:T Görans kyrkassa sai etsiä 10 pehmolelurottaa jotka oli piilotettu eripuolille kirkkoa. Kun kaikki oli löytänyt, sai palkinnoksi oman kirkonrotan. Oli ehkä hieman lapsellinen, mutta tosi hauska tehtävä :)

Pommern - Maailman viimeinen rahtipurjealus alkuperäisessä kunnossa. Olisi voinut ostaa lipun jolla pääsisi sekä Pommern-laivan kannelle, että sen lähellä sijaitsevaan merenkulkumuseoon.

Tutustuttiin Alma-terapiakoiraan kadulla

Paluumatka Viking Gracellä oli synkkä ja sateinen. Matkalta minulle tarttui mukaan kuume ja nuha, mutta muuten matka meni oikein loistavasti :)
Kaiken kaikkiaan Ahvenanmaa on monipuolinen kohde jossa on paljon nähtävyyksiä. Tosin shoppailemaan sinne ei kannata lähteä kun kauppoja on aika niukasti. Parhaiten matkalta jäi mieleen ehkä kaikki eläimet (erityisesti Lilla Holmen), sillä siellä oli tosi paljon lintuja ja kaduilla melkein jokaisella vastaantulijalla oli koira, myös muutama kissa pyöriskeli majoituspaikkamme pihoissa.

Jos olet joskus käynyt Ahvenanmaalla, mikä jäi eritysesti mieleen matkasta? :)